Gracias: “Haluan sellaisen elämän, josta ei tarvitse ottaa lomaa”

Nälkä
Nro 2/2017
24.8.2017

Teksti:
Hanna Räty

Muotokuva:
Päivi Saarikoski

Kuvat:
Kaisa Sojakka

Lukuaika:
6 min

Kongolaislähtöinen Gracias on julkaissut Cocoa Musicin riveissä kolme englanninkielistä rap-albumia. Viimeisin puolitoista vuotta on kuitenkin kulunut PME:n leivissä suomenkielistä materiaalia työstäessä ja omaa artisti-identiteettiä uudelleenmääritellessä. Suomeksi räppäämisessä Graciaksen on yllättänyt kielen tuoma alastomuus.

– Jos vertaan suomiräppiä siihen ysärin newyorkilaiseen boom bapiin, mihin olen itse kasvanut, Jenkeissä räpättiin ja räpätään edelleen todennäköisemmin omasta elämästä. Nuoruudessani East Coast oli katumeininkiä. Siinä oli oikeasti läsnä sellainen vaaran tuntu, että saako tätä edes kuunnella. Muhun on aina iskeneet parhaiten sellaiset stoorit, joiden voi uskoa oikeasti liittyvän kertojan elämään, Gracias eli Deogracias Masomi miettii.

– Totta kai musiikkia voi miettiä myös näyttämönä, millä voi käyttää erilaisia hahmoja. Mulle itselleni räppi on kuitenkin aina ollut ensisijaisesti real life -räppiä. Rehellisesti sanottuna suomiräppi on aina ollut musta suurimmaksi osaksi larppausta: on joku kehitelty hahmo, ja sitten räpätään ski mask päässä huumeista, aseista ja lähiöistä. Sekin on toki täysin ok, mutta ei mun juttu!

Silti Masomi on aina fiilistellyt myös suomiräppiä ja feattaillut sitä itsekin. Nyt on hänen mukaansa hyvä aika kokeilla tehdä suomeksi myös kokonaan omaa materiaalia.

– Hyppäsin hommaan aika pää edellä. Oon mä sen verran kauan räpännyt, ettei mun teknisesti tarvinnut opetella räppäämään uudelleen. Flowaaminen ja melodiat olivat selkeitä. Jotenkin kuitenkin aliarvioin muutoksen suuruuden.

– Ajattelin aluksi käyttäväni samoja työkaluja, mitä olen käyttänyt ennenkin. Puolen vuoden kokeilemisen jälkeen tajusin, ettei kääntäminen toimi. Eri kieliä pitää lähestyä eri tavoilla.

”Henkilökohtaisuus alkoi välillä tuntua tosi alastomalta. Jouduin miettimään, haluanko antaa itestäni ihan näin paljon.”

Isoimmaksi yllätykseksi Masomi nostaa räppäyskielen vaihtamisesta aiheutuneen alastomuuden tunteen, mikä saattaa osaltaan selittää myös monen suomiräppärin harrastamaa etäännyttämistä.

– Se paljaus jopa säikäytti. Kun räppää englanniksi suomenkieliselle yleisölle, se joutuu kuitenkin ainakin jollain tasolla kääntämään tekstiä päässään. Suomeksi viesti menee kuuntelijalle suoraan tajuntaan. Henkilökohtaisuus alkoi välillä tuntua tosi alastomalta. Jouduin miettimään, haluanko antaa itestäni ihan näin paljon. Toisaalta kosketus pintaa syvemmältä on tärkeää, jotta musiikki tuntuu joltain.

– Suomeksi sanottuna moni asia kuulostaa kornilta. Koetapa vaikka suomentaa Wu-Tangin jäsenten nimet: Miten tyhmältä Method Man tai Inspectah Dec kuulostaisi. Toisaalta taas I love you vain jotenkin leijailee ilmassa, mutta kun sanon “Rakastan sinua”, siinä on valtava paino.

Masomi on asunut Suomessa nelivuotiaasta, joten hän on kasvanut suomalaiseen mielenmaisemaan – jos sellaista nyt ylipäätään voi sanoa olevan olemassa.

– Kyllähän täällä digataan darkimmasta soundista, ja esillä on sitä kautta usein tietty melankolia. En mä kuitenkaan tiedä, onko se sen suomalaisempaa kuin mikään muukaan. Toisaalta en ehkä edes ajattele sitä kauheasti. Tuntuu, että jos mä menisin jonnekin julkiseen keskusteluun kertomaan ajatuksiani siitä mitä suomalaisuus on, se dumattaisi helposti, että kuka mä olen siitä puhumaan. Vaikka en ole ikinä edes käynyt kotimaassani sieltä lähdettyäni. Jotenkin päällepäin se tuntuisi monelle silti epäuskottavalta, vaikkei tietenkään kaikille.

Masomi on aiemmin sanonut, ettei halua politikoida musiikillaan, mutta miettii sen nyt liittyneen enemmän sanomishetkellä vallinneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

– Silloin kun sanoin, etten halua tuoda politiikkaa räppiini, julkisen keskustelun pääpuheenaiheina olivat maahanmuutto, ääriryhmittymät ja perussuomalaiset. Todettiin parin muun vähemmistöräppärikaverin kanssa, että olisi vähän raskasta, jos kaikki vähemmistömusiikki olisi sitä, että musta mies räppää miten on vaikeeta. Mietin myös, pystyisikö kovin iso osa kuuntelijoistani mitenkään samaistumaan siihen.

– Toisaalta Kingfish on hirveän hyvä esimerkki sellaisesta roolimallista, joita tarvitaan. Nuoret somalikundit näkee, että niiden näköinen tyyppi on lavalla räppäämässä ja ajattelee, että nekin voi tehdä niin. Totuus on se, ettei somalinuori käy Kuudennella Linjalla Ruger Hauerin keikalla, mutta pystyy samaistumaan Fisuun.

”Jos Cheek, Elastinen, Kube ja JVG tekee biisin, se on vaan biisi. Ei kukaan kyseenalaista, miksei siellä ole vähemmistöedustajaa tai naista, mitkä on ihan samaa keskustelua molemmat.”

Masomi ei ole halunnut korostaa maahanmuuttajataustaansa eikä ehkä tekisi teemalla vieläkään kokonaista biisiä. Silti häntä ihmetyttää rodullistettujen räppäreiden esiintuloon liittyvä keskustelu.

Aito G -biisin tekeminen koettiin jotenkin niin, että nyt nämä afrikkalaiset mustat räppärit ovat yhdistyneet tekemään musaa vain ja ainoastaan toistensa kanssa. Kyseltiin, onko siinä joku poliittinen agenda tai fuck maitonaamat -meininki. Jos Cheek, Elastinen, Kube ja JVG tekee biisin, se on vaan biisi. Ei kukaan kyseenalaista, miksei siellä ole vähemmistöedustajaa tai naista, mitkä on ihan samaa keskustelua molemmat.

Graciaksen muotokuvan teki taiteilija Päivi Saarikoski.

Graciaksen muotokuvan teki taiteilija Päivi Saarikoski.

Koko haastattelun ajan Masomi käy itsensä kanssa vääntöä siitä, kuinka paljon haluaa paljastaa. Hän kertoo miettivänsä aina liikaa, mutta oppineensa käsittelemään sitä pikkuhiljaa. Välillä oman itsen ylitiedostaminen on johtanut liialliseen sulkeutumiseen ja estänyt sitä kautta pääsemästä eteenpäin.

– Viime aikoina oon paininut aika isojenkin asioiden kanssa. Esimerkiksi, että jos ihminen haluaa muuttaa itseään, onko se vanhan parantamista vai vanhan tappamista. Kaikki mitä me tehdään ja koetaan, on kuitenkin jossain määrin opittua. Oli se sitten vanhemmilta, koululaitoksesta tai yhteiskunnasta lähtöisin.

– Ylimiettimiseen liittyy sekin, että oon aina hionut tekstejäni tosi paljon, vaikka parhaimmat jutut on lopulta olleet niitä puolessa tunnissa kirjoitettuja. Haluan kuitenkin pistää eforttia taiteeseeni ja mennä teksti edellä, joten jossain määrin kärsin koko ajan writers blockeista.

– Niin kornilta kuin se kuulostaakin, mulle on kaikessa tärkeintä tavoitella onnellisuutta. Se on se porkkana, mikä roikkuu edessäni ja mistä saan jo välillä haukattua.

Masomi kuvailee pohtivansa niin ikään kulttuurialalla olevien ystäviensä kanssa usein, mikä ajaa esiintymään ja luomaan. Pohdinnoissaan hän päätyy aina samaan: olennaisinta onnellisuuden saavuttamisessa on sosiaalisen liikkumavaran säilyttäminen.

– Voin olla tekno- tai räppibileissä yhtä hyvin kuin tanssia nykytanssiteoksessa, esiintyä elokuvassa ja istua Kansallisteatterin katsomossa. Se on mulle tärkeää. Inspiroidun paljon ihmisistä, jotka tekee ihan eri asioita kuin mitä itse teen.

”Olennaisinta onnellisuuden saavuttamisessa on sosiaalisen liikkumavaran säilyttäminen.”

Sosiaalinen liikkumavara tarkoittaa Masomille vapautta:

– Mieti nyt sitä konseptia. Monesti me joudutaan ottamaan lomaa elämästämme. Ollaan yhdeksän kuukautta töissä, jotta päästään siitä pariksi viikoksi lomalle jonnekin mahdollisimman kauas, missä voi tuntea olevansa vapaa. Jos siihen menee tarpeeksi syvälle, niin onhan se tosi outo ajatus. Aina pitäisi olla sellainen olo, että on vapaa. Mä en halua sit ku -elämää, josta jäädä vapaalle.