Stark on tehnyt monenlaista rytmimusiikkia jo parikymmentä vuotta: hän muun muassa toimi jo 90-luvulla Suomen ensimmäiseksi funk-bändiksi tituleeratussa Tulenkantajissa. Vuonna 2007 Stark perusti hiphopiin keskittyneen Joku Roti Recordsin, jonka Monsp sittemmin osti artisteineen päivineen. Hannibalin sooloura oli aktiivisimmillaan 2010-luvun taitteessa, mutta nyt Tre-Funkin myötä sanottavaa tuntuu jälleen olevan. Samalla räppäri on keikkaillut myös Hot Heros -trion kanssa, jonka senkin levy on hiljalleen kypsymässä julkaisukuntoon.

Stark sanoo sisällön tulevan itselleen musiikissa aina ennen muotoa, josta tosin siitäkin kuulee pitkän uran tuoman kokemuksen. Hannibalin rennonletkeää flowta on vaivatonta kuunnella, mutta sen sisältämää asiaa ei aina niinkään. Tre-Funk III:ssa Stark pääsee saarnaamaan asioista, jotka saavat leppoisan miehen kiihtymään.

– Ihmiset ovat kyvyttömiä yhteistyöhön, kun pitää juosta lyhyen tähtäimen intressien perässä. Meillä on käsissämme tieto ja taito pysäyttää tämä tuhon tie, mutta silti ihminen ei toimi. Ehkä me sitten tarvitsemme jonkun itse aiheutetun katastrofin, että kollektiivinen mieli herää ja tajuaa tehdä jotain sen hyväksi, ettemme tuhoa itseämme.

– Maapallo hoitaa kyllä itsensä ennen pitkää. Ihmiskunta on kuitenkin tuhoamassa oman ekosysteeminsä ja samalla monia, monia muita eläin- sekä kasvilajeja. Ylikulutus on ihan naurettavaa, eikä jatkuva talouskasvu ole mahdollista. Silti me saastutamme tätä vähäistä luontoa siinä illuusiossa, ettei asia kosketa meitä. Saasteet eivät kysele, missä kunkin maan raja kulkee.

Eivätkä maiden rajat poista vastuuta muutenkaan, Stark sanoo.

– Haluamme ajatella, ettei se muka liity meihin, kun toisella puolella maapalloa ihmiset näkevät nälkää ja ovat sotien armoilla. Sotien, jotka on käynnistetty sen takia, että suurvallat pääsevät pullistelemaan ja myymään ryöstämiään raaka-aineita meidän kulutettavaksemme.

– Kaikki mitä sanon nyt on päivänselvää. Tämä ei ole uutta kenellekään – kaikki jumalauta tietää mistä on kysymys, mutta silti asialle ei tehdä mitään!

Toisaa Stark toteaa myös ymmärtävänsä, miksi yksilötason toimiminen on hankalaa.

– Kun yrittää seurata poliittista päätöksentekoa, on vastassa labyrintti informaatiota, dis-informaatiota ja propagandaa. Sen viidakon läpi on mahdotonta nähdä selvästi. Monet fiksut ihmiset ovat jo lyöneet hanskat tiskiin, että fuck it, ei sitten.

Starkin mielestä kaikki vaikuttaa kaikkeen, eivätkä suomalaiset voi pestä käsiään kansainvälisistä ongelmista. Hän ottaa esimerkiksi Libyan, jonka tilanne on arabikevään kansannousujen ja epäonnistuneen sotilasoperaation sekä niitä seuranneiden valtakamppailujen jäljiltä edelleen kaoottinen.

– Maa mentiin pommittamaan paskaksi, että saatiin öljy haltuun. Infrastruktuuri ja päätöksentekomahdollisuus on viety Libyalta täysin. Samaan aikaan meillä on järjettömistä ympäristötuhoista kiinni jääneitä öljy-yhtiöitä, jotka pääsevät kuin koira veräjästä. Miten tämä on mahdollista? Miten yrityksiin ei päde samat säännöt kuin itsenäiseen valtioon? Tätäkö se vapaakauppa tarkoittaa, että suuryritykset nousee lain yläpuolelle?

Stark ei tee juurikaan eroa kansainvälisen ja kotimaisen politiikan välille: sitä pyörittävät kaikkialla ahneus ja korruptio. ”Oy Eurooppa Ab”, hän sanoo.

– Ihmiset mahdollistavat tämän kieltäytymällä näkemästä selviä asioita. Myös Suomessa tehdään politiikkaa kieltämällä, valehtelemalla ja antamalla lupauksia, jotka petetään. Oikeistolainen hallituspolitiikkamme on iso farssi.

Starkin mukaan vallan triangelissa ovat poliitikot, bisnesmiehet ja media, ja uusliberalismi on ulottanut lonkeronsa joka paikkaan.

– Uusliberalismia löytyy tietenkin kokoomuksesta, mutta myös vihreistä, kristillisdemokraateista, persuista ja sieltä persujen uudesta porukasta, mistä kukaan ei enää tykkää. Keskusta on täynnä uusliberalismia. Pääministeri Juha Sipilä voisi olla kokoomuslainen, jos hän ei olisi lestadiolainen – lestadiolaiset kun on perinteisesti kuuluneet keskustaan. Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes esitti uusliberalistisia ajatuksia jo silloin aikoinaan, ja demareita joku kutsui juuri punaiseksi kokoomukseksi. Se on mielestäni hirveän osuvasti sanottu.

Ei Stark kuitenkaan absoluuttiseen pahaankaan usko, vaan sanoo lähes kaikista puolueista löytyvän myös hyviä, asioista ymmärtäviä ihmisiä. Hän vain pitää todennäköisenä, että nämä yksilöt jäävät aseettomiksi korruption ja lobbauksen edessä.

– Kansainvälistä, tulenarkaa politiikkaa he pystyvät usein kommentoimaan suoraankin, mutta rahanahneus on sokaissut koko porukan valtiomme omissa asioissa. Vaikka joku haluaisikin tehdä asioille jotain, siellä iskee vastaan täysin korruptoitunut porukka.

Stark lukee oikeistolaisiin puolueisiin myös “maahanmuuttokriittiset” Perussuomalaiset sekä siitä hallituksessa jatkaakseen irtautuneen Sinisen eduskuntaryhmän, jotka antavat mielellään ymmärtää olevansa pienen ihmisen asialla.

– Olen nähnyt sen paskan läpi alusta saakka. Toki heiltä löytyy aivan aiheellista kritiikkiä isoja puolueita kohtaan, mutta todellisuudessa Soini iski vain siihen mihin kannatti, eli maahanmuuttoon. Haukkukaa salaliittoteoreetikoksi, mutta uskon, että kuvio oli täysin suunniteltu. Sama on tehty ennenkin maailmassa, ja Trump teki sen Jenkeissä vain muutamassa vuodessa: Jaetaan kansa tappelemaan keskenään, jotta voidaan rauhassa yksityistää valtion omaisuutta ja kiertää verovastuuta!

– Nyt ollaan tilanteessa, että meillä on eduskunnassa avoimen rasistinen puolue. Enää he eivät voi sanoa kuten Pekka Siitoin aikanaan, että “minä olen piinkova rasisti ja fasisti ja sadisti”, koska se olisi poliittinen itsemurha. Mutta sitähän ne ovat. Syytetään ja haukutaan maahanmuuttajia, mutta todellisuudessa puolueen talouspolitiikka on samaa kuin kokoomuksella. Silti köyhät äänestää niitä – että mitäs läksit, hermanni.

Kaikkea edellämainittua Tre-Funk III on päätynyt pakenemaan Planeetta Funkille. Siellä diktatuurin tai edustuksellisen demokratian sijaan vallitsee valaistunut mieli, ja ihmiset tulevat toimeen sillä mitä tarvitsevat, ei mitä haluavat. Planeetta Funkilla ei ajatella taloutta eikä kilpailua. Kaikki lähtee ymmärryksestä, rakkaudesta ja kohtuudesta. Rahaa tässä utopiassa ei ole. 

Tässä nykyisessä todellisuudessa Starkin mielestä ainoa ratkaisu olisi kaapata valta suuryrityksiltä kansaa palveleville yhteisöille. Ihmiset ovat kuitenkin siihen liian passiivisia, hän uskoo.

– Keskiluokkaiseen elämään tuudittautuminen on liian helppoa. Ihminen haluaa pitää kiinni pikkuporvarillisesta elinympäristöstään. Ennen vanhaan ihmiset auttoivat toisiaan, koska se oli selviytymiskeino. Sama tapahtuisi kyllä tänäkin päivänä katastrofin sattuessa, sillä muiden auttamisesta on hyötyä laumassa.

– Ajattelin jo joskus nuorena, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko ihmisen evoluutio astuu askelen kohti valaistusta tai sitten ufot tulevat pelastamaan tämän maapallon typerältä lajilta, joka tuhoaa itse itsensä. Jälkimmäinen vaihtoehto on mielestäni huomattavasti realistisempi.

Alun runo: J. K. Ihalainen