”Levymerkin perustamisen takana oli varmastikin Gronowin ja Nummisen erityinen innostus itse äänilevystä kiehtovana musiikkitallenteena ja esineenä.”
Nälkä
Nro 1/2017
6.4.2017
Teksti:
Jukka Haarma
Kuvat:
Kaisa Sojakka
Lukuaika:
6 min
Jaa artikkeli
Aika moni nykyartisteista olisi todennäköisesti halunnut levyttää tälle levymerkille. Aika moni olisi varmaankin halunnut olla paikalla, kun kyseisen levymerkin äänityksiä tehtiin ja aika moni keräilijä haluaisi hyllyynsä näiden levyjen alkuperäiskappaleita. Jos niitä jostain löytyisi.
Eteenpäin! -levymerkin tuotanto ja toimintatavat muodostavat jokaisen vaihtoehtoisuutta kaipaavan musiikki-ihmisen märän unen.
Nyt nuo levytykset on koottu yhteen kuuden vinyylin ja neljän cd:n boxeiksi. Eteenpäin! Forward! Vorwärts! Antauen! Complete 1966-1970 (Svart Records, 2016).
Eteenpäin! -merkin tuotanto oli suppea. Ei ehkä kuitenkaan voida sanoa normaaliin tapaan, että laatu korvasi määrän, koska tämän levymerkin kohdalla laatu oli, ja on, suhteellinen käsite. Kyse oli lyhyeksi jääneestä, mutta kauaskantoisesta kokeilusta, jossa venytettiin sekä musiikillisen laadun että julkaisupolitiikan rajoja.
Niin kuin Jukka Lindfors boxin hienossa ja ääriään myöten kattavassa historiikissa asian ilmaisee, kyse oli ”musiikkisosiologisesta kokeesta merkillisillä äänilevyillä”.
Eteenpäin! oli nimensä mukainen levymerkki, edustaen tämän päivän perspektiivistä paremminkin ikuista modernia kuin retroa. Jälkimmäinenhän vaatii sentään jonkinlaista yhteistä kokemusmaailmaa, mutta Eteenpäin! -merkin kohdalla sitä on tarjolla vähän.
Jos Wigwamin vuoden 1969 lopussa ilmestyneen ensi-lp:n Hard n’ Hornyn ensipainoksen uniikit, itse kuvioidut 400 levynkantta on tunnettu romanttishohtoinen tarina vaihtoehtoisuudesta ja tee–se-itse-tekemisestä, niin Eteenpäin! -levymerkin lähes kaikki tekemiset muodostavat herkullisen, joskin paljon tuntemattomamman tarinan samoista asioista ja ideaaleista.
Suhteessa Wigwamin levymerkkiin Love Recordsiin, Eteenpäin! edusti marginaalia. Love kehittyi nopeasti ”oikeaksi”, vakavasti otettavaksi levy-yhtiöksi, jonka hoivissa esimerkiksi Eteenpäin! -artistit M.A. Numminen ja Rauli Badding Somerjoki vasta nousivat suosioon. (Eteenpäin! -merkistä tuli jopa vähäksi aikaa Love Recordsin alamerkki.)
Eteenpäin! ei ollut edes virallisesti levy-yhtiö, vaan pelkkä levymerkki. Se säästi perustajiaan turhiksi katsotuilta, aikaa vieviltä paperihommilta. Sopimuksia ja kirjanpitoa ei ollut, oli lähinnä kavereiden kanssa sovittuja ilmaiskeikkoja, puolisalaisia äänityssessioita, ”maksetaan jos pystytään” -asennetta, lakikirjan tekstin venyttelyä.
Menestystä mitattiin hyvällä meiningillä, saadulla huomiolla ja seuraavan projektin alkamisella.
Levymerkin perustajilla, M.A. Nummisella ja Pekka Gronowilla oli kuitenkin molemmilla hallussaan ominaisuuksia, joista nyt puhuttaisiin ilmiselvinä luovuuden edellytyksinä: tahtoa, rohkeutta, älyä, lapsenkaltaista iloa ja intoa kaikesta uudesta. Asioiden etenemistä auttoi myös Nummisen kaikelle ja kaikille avoin persoonallisuus. ”Numminen tuli hämmästyttävästi toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa huolimatta vilpittömistä provokaatiopyrkimyksistään”, kirjoittaa Lindfors historiikissaan.
Ja kun rahaa ei ollut, mielikuvitus sai siivet.
Eteenpäin! -merkin suurin hitti oli Nummisen Hevoset ja minä. Sitä painettiin 1960-luvun aikana mahdollisesti jopa tuhat kappaletta. Osin siksi, että kappale sijoittui viidenneksi Yleisradion suositussa Kahdeksan kärjessä -ohjelmassa.
Suurinta osaa levyistä painettiin kuitenkin vain muutama sata kappaletta. Ehkä. Kukaan ei tiedä eikä muista.
Eteenpäin! -levyjen otsikot kertovat omaa kieltään hittilistojen takaa: Minä ja vakituiseni, Tarina Seija Niemisestä, Täst edes sinä olet oleva hevonen, Eleitä kolmelle röyhtäilijälle, Laki epäsiveellisistä julkaisuista, Ajokortti ja kuulokyky, An die Musik, Talvisota-rock, Jane Porter sivistyksen muurilla, Third Erection, Being is More than Life, Pohjoisessa Pietarsaaren kaupungissa. Ja niin edelleen.
Tyyleinä ja tyylisekoitteina jazz, iskelmä, tango, avantgarde, lied-laulut, poliittiset laulut, puhelaulu, elektronimusiikki, erilaiset äänikokeilut, folk, marssimusiikki, minimalismi, rock n’ roll ja psykedeelinen rock.
Levymerkin perustamisen takana oli varmastikin Gronowin ja Nummisen erityinen innostus itse äänilevystä kiehtovana musiikkitallenteena ja esineenä. Perustamisen aikoihin Gronow oli jo pitkäaikainen levyfriikki ja levyteollisuuden tuntija (ja tuleva tutkija). Kaikenlaisten kummallisuuksien ystävänä Numminen tiesi, millaisia hillittömyyksiä äänilevylle voisi tallentaa.
Olisi vaikea kuvitella Eteenpäin! -merkkiä syntyneeksi suoratoistopalvelujen aikana. ”Yhtiön” julkaisut pienilevikkisinä esineinä ja suurelle yleisölle vaikeasti hahmotettavissa olevana musiikkina oli osa koko levymerkin vilpitöntä ydintä.
Ei ihme, että Eteenpäin! -merkistä on suora yhteys 1970-luvun lopun punk- ja tee-se-itse-asenteeseen tai tämän päivän vaihtoehtomusiikin retro-estetiikkaan (Jukka Nousiaisen c-kasettituotanto selkeimpänä esimerkkinä).
Jos Eteenpäin! toimisi nyt, ei ole kaukaa haettu ajatus, että Nousiaisen lisäksi vaikkapa Joose Keskitalo, Litku Klemetti, Draama-Helmi, Noitalinna Huraa! ja monet muut vaihtoehtoisuuteen kallellaan olevat artistit löytyisivät Eteenpäin! -logon alta.
”Monet Eteenpäin! -äänitteistä kestävät edelleenkin kuuntelua eivätkä jää pelkästään sinänsä mielenkiintoisen tai radikaalin idean asteelle.”
Luonteestaan huolimatta Eteenpäin! löysi yllättäviä ”yhteistyökumppaneita”. Jenkka hevosen puhdistamisesta, jonka teksti perustui armeijan sisäpalvelusohjesääntöön, sai ”sponsorikseen” Puolustusvoimien pääesikunnan. Axolon-tango (kesto 0.49) oli taasen Nummisen kaupallinen sävellys finnivoiteita valmistavalle lääketehtaalle.
Ehkä tämäkin on yllätys: varsin monet Eteenpäin! -äänitteistä kestävät edelleenkin kuuntelua eivätkä jää pelkästään sinänsä mielenkiintoisen tai radikaalin idean asteelle. Jotkut esitykset nousevat myös teemaltaan kovin ajankohtaisiksi. Päivi Paunun tulkitsema, YK:n ihmisoikeuksien julistukseen sävelletty Kaikki ihmiset kuulostaa juuri nyt viiltävän kauniilta:
”Kullakin ihmisellä on / oikeus elämään / ketään älköön mielivaltaisesti / pidätettäkö, vangittako tai ajettako / maanpakoon”
Aikaa on kestänyt myös eräs levymerkin tunnetuimmista levytyksistä, Naiseni kanssa edustakuntatalon puistossa (1966). Sen synty ja saama vastaanotto kertoo myös paljon koko Eteenpäin! -merkin ajatuksesta.
Tuon kiistatta vaihtoehtoisen lemmenlaulun sävelsi M. A. Nummisen ystävä, suuri tangosäveltäjä Unto Mononen. Tällä kertaa vain alku menee kuitenkin mollissa, ja ”sen jälkeen g-duuriin siirtyvä tango on keskieurooppalaisen kepeä ja elegantti”. Rumpuja levytyksellä soitti free jazzin suomalainen edelläkävijä Edward Vesala. Äänitys tapahtui Yleisradion Fabianinkadun studiossa – saman yhtiön, joka asetti valmiin levyn heti esityskieltoon.
Kulttuurit kohtasivat.
Mauri Antero Numminen.
Mauri Antero Numminen.
Jopa suomalaisen musiikin silloinen voimamies ja suuren yleisön makuun vannonut Toivo Kärki suhtautui Gronowin ja Nummisen puuhasteluihin myötämielisesti.
On siis hyvä muistaa, että jo pitkään koko Suomen hyväksymä M.A. Numminen oli keskeinen henkilö silloin, kun tässä maassa alettiin ensi kertaa puhua jostakin sellaisesta kuin vaihtoehtomusiikki. Siis siitä, että sellaista on edes olemassa ja että sellaista pitäisi jotenkin saada tallennettua.
Kyllä. Eteenpäin! -levymerkki oli edelläkävijä hienolle ja kestävälle ajatukselle: Musiikki on rajaton riemu!
Kirjoittaja on pitkän linjan musiikkitoimittaja ja musiikin rakastaja, joka toimi 1990- ja 2000-luvuilla esimerkiksi Ylen Radiomafian musiikkipäällikkönä, ohjelmajohtajana ja populaarimusiikin toimituksen vastaavana.
Pekka Gronow on musiikkitieteilijä ja Helsingin Yliopiston etnomusikologian dosentti. Hän työskenteli Yleisradion äänitearkiston päällikkönä 1989-2006 ja arkistoasiantuntijana 2007-2008.
M.A. Numminen jatkaa pitkää uraansa esiintyvänä taiteilijana ja on nähtävissä keikoilla tänä keväänä ja tulevana kesänä ympäri Suomea.