Vestan keikat myy Fullsteamin perustanut Juha Kyyrö – sama nainen, joka on tuonut Suomeen mm. Princen ja Justin Bieberin ja buukannut Cheekin jäähallikiertueet sekä areenakeikat. Vestan A&R:nä toimii tuottaja-artisti DJPP:näkin tunnettu Perttu Mäkelä ja levyn tuottajana Jori Sjöroos, joka luotsasi Paula Vesalan ja Mira Luotin kanssa PMMP:n jättimäiseen menestykseen. Elias Gould tuottaa levynsä itse, mutta apumiehenä toimii Tehosekoittimesta ja Saimaasta tunnettu Matti Mikkola. Kauriinmetsästäjät ja Gould jakavat saman A&R:n ALMA:n kanssa – PME Recordsin Andrei Kipahtin.

Verkosto on vahva, mutta artisti määrää.

– Aluksi ajattelin, että asiat tuotaisiin tarjottimella, mutta nopeasti sitä tajusi, että kaikki on kiinni vain itsestä, Elias sanoo.

–  Jep. Kun me sekoiltiin eri diilivaihtoehtojen kanssa, niin Elias neuvoi muistamaan, että se on kuitenkin toissijaista, Tuomas kommentoi.

– Vastuu on edelleen artistilla, ja jos tuote on kunnossa, niin levy-yhtiön ei tarvitse paljoa puuttua asioihin.

Vesta seuraa keskustelua, pyytää saada oluen ja lisää:

– Mä oon edelleen yhtä epävarma itsestäni kuin aina ennenkin. Ei se tuo yhtään lisää itsevarmuutta, vaikka missä Warnerin takkahuoneissa istuisi.

Ennen kuin Elias Gould oli se Elias, jona hänet nyt tunnemme, hän soitti räppäri Graciaksen bändissä pädejä, kiersi Noah Kinin kanssa ympäri Eurooppaa kitaristin roolissa (yhdessä ALMA:n rumpalin Kasper Granrothin kanssa), näytteli Sanni Kurkisuon (SANNI) kanssa Miss Farkku-Suomi -elokuvassa ja viritteli projekteja mm. French Filmsin ja Teksti-TV 666:n Johannes Leppäsen kanssa – vain muutaman projektin mainitakseni.

Loppuvuodesta 2017 Elias nähtiin uudessa Tuntemattomassa sotilaassa Ukkolan saappaissa. Se on ensimmäinen kerta, kun Elias on tarttunut aseeseen, sillä hän suoritti siviilipalveluksen Helsingin Kansallisteatterissa.

Eliaksen karisma on voimakasta, jopa uhmakasta, mutta sitä ohjaa lämmin sisin. Tämä tekee Eliaksesta monisyisen ja kiehtovan persoonan. Hän pitää kaikki langat aina omissa käsissään.

– Musiikin kautta löytyi oma identiteetti. Jos musa ei lähde, niin se on vitun henkilökohtaista ja sattuu, Elias sanoo.

– Näyttämöllä tai kirpparin kassalla voi hoitaa homman vaikka ei inspiroisi, mutta tässä ei voi.

Vestassa suurta yleisöä kiehtoo hänen aitoutensa ja poikkeuksellisen taidokas, tunnistettava laulunsa. Vesta astuu aina lavalle omana itsenään, eikä artistiminään vaikuta kukaan muu kuin hän itse.

– Pienenä Idols oli tosi kova juttu, mutta ei mua silloin kiinnostanut, kuka on paras laulaja vaan se, kuka niistä tekisi parhaita biisejä, Vesta sanoo.

Hän ei miellä itseään naisartistien kaanoniin eikä ajattele, että edustaisi mitään muuta kuin omaa itseään.

– Haluaisin, että naisartisteista puhuminen lopetettaisiin kokonaan ja puhuttaisiin vain artisteista.  Mä en tee perseellä musaa, mutta ei ne villapaita ja mukavat housutkaan mikään tiedostettu valinta ole. Sellainen mä vain olen.

Kauriinmetsästäjien esiaste oli STOCKERS!, joka soitti tanssittavaa ja ilmavaa indie rockia englanniksi. Bändi teki omin päin paljon töitä menestyksensä eteen, mikä poiki radiosoittoa ja esiintymisiä isoillakin lavoilla, kuten Ruisrockissa ja Flow:ssa. Suuren yleisön suosio jäi kuitenkin saavuttamatta.

Kaikki kääntyi lähes yhdessä yössä, kun tauolle vetäytyneen STOCKERS!:in raunioista näki päivänvalon Kauriinmetsästäjien ensimmäinen sinkku Oisit vaan sanonu.

Heikki Petrellin tunnistettavan pehmeä laulutyyli, kappaleiden seesteinen tuotanto ja artistien vahva panostus visuaaliseen ilmeeseen on jotain sellaista, minkä mieltäisi ehkä ennemmin ruotsalaiseksi kuin suomalaiseksi.

– En mä näe, että meillä on vertailupohjaa suomimusassa, vaan kyllä kaikki vaikutteet tulee muualta, Tuomas Kaitanen sanookin.

– Vaikka kyllä suomimusa on yleisesti saavuttanut uuden tason.

– Aiemmin kansainvälinen suomimusa oli ihan tsoukkia, tyyliin Bomfunk MC’s, Elias kommentoi.

– Mutta nyt asia on eri, ALMA on esimerkiksi täysin kansainvälinen artisti.

Eliaksen työhuoneen kellarissa on pieni studio, jonka hyllyllä makaa platinalevy feattaamisesta JVG:n kappaleella Revolveri. Kauriinmetsästäjät on ollut YleX:n vuoden soitetuimpia artisteja, ja Vesta ei tee työkseen muuta kuin musiikkia. Mikä merkitys menestyksellä on?

– Raha vaikuttaa niin, että voi elää, Elias toteaa.

– Ei tässä kyllä oikein tuntiliksoille pääse. Se, että mä tein featin JVG:n kanssa johtui puhtaasti siitä, että tykkäsin biisistä.

– Vittuun koko radiohomma, Vesta sanoo.

– Siihen pyrkiminen ahdistaa. Mieluummin me pyritään tekemään Jorin kanssa hyviä biisejä. Radiot soittavat sitten, jos soittavat.

– Kyllä me taas suoraan mietitään, että voisko biisi lähteä soittoon, Tuomas sanoo.

– Ollaan tehty sitä STOCKERS!:sta asti.

– Mutta kyllä biisin pitää sytyttää myös meidät, Heikki kommentoi.

– Niin, se perustuu siihen, että kuunnellaan itsekin tällaista musaa, Tuomas sanoo.

Elias nostaa juuri käärityn sätkän huulilleen, nousee tarjoamaan porukalle lisää kahvia ja jatkaa:

– Mä rakastan poppia, ja täydellisen pop-biisin tekeminen on se juttu, Elias sanoo.

– Kun joku on sijoittanut suhun rahaa, niin et sä lähde soittamaan levy-yhtiölle sellaisia biisejä, joissa on pelkkä e-sointu ja lauletaan, että haluan syödä paskaa.

– Kyllä menestys on ihan vitun tyydyttävää, Elias jatkaa.

– Kyllä se lämmittää eniten, kun näkee Flow:n Black Tentin olevan täynnä, Tuomas lisää.

Porukan ryhmädynamiikka huokuu kaikesta heidän tekemisestään: Elias istuu lähimpänä minua ja aloittaa puhumisen yleensä ensimmäisenä, epäröimättä ja itsevarmasti. Tuomas odottaa kohteliaasti omaa puheenvuoroaan, kunnes tuo tilaisuuden tullen keskusteluun uutta näkökulmaa. Heikki istuu itsevarmana ja hiljaisena Tuomaksen vieressä, tuntematta tarvetta avata suutaan turhaan. Vesta istuu omalla tuolillaan kauempana muista, puoliksi makuuasennossa. Kun hän puhuu, kaikki kuuntelevat.

Ovatko nämä ihmiset viihdyttäjiä vai taiteilijoita?

– On liian aikaista kutsua itseään taiteilijaksi. Se vaatisi niin suuren viitan ja vielä suuremman kehyksen, Elias miettii.

– Mua ruokkii tosi paljon, kun näkee, että homma toimii myös muille. En ole taiteilija, mutta en osaa sanoa mikä oikein olen, Tuomas sanoo.

– Nautiskelija, Heikki kuittaa ja katsoo Tuomasta virnuillen.

– Kun puhuttiin Jorin kanssa asioista ja kerroin ahdistuksistani, niin Jori diagnosoi mut taiteilijaksi, Vesta sanoo ja jatkaa:

– Mä kärsin liikaa ollakseni pelkkä viihdyttäjä. Onneksi muutkin ymmärtää sen, niin ei tarvitse teeskennellä. Warnerin palaverissa kuunneltiin jotain mun tyhjäkäynnillä menevää demoa, joka oli olevinaan ”hitti”. Kun sen jälkeen kuunneltiin Sun katu ja Lohtulauseita, niin porukalla oli itku kurkussa. Silloin tajusin, että ne mun vuodatukset on niitä juttuja, joita muutkin haluaa kuulla. Se on helpottavaa.

Keskusteluamme sävyttää taustalla stereoista soiva Mikko Joensuun Closer my God. Tuomas toteaa, että on mielenkiintoista puhua näistä asioista.

– Joo, ei tule kauheasti yleensä mietittyä, Heikki täydentää.

– Niin, vaikka aina pyöritään samoissa baareissa, Elias nauraa.

Vestan, Elias Gouldin ja Kauriinmetsästäjien urat ovat lähteneet käyntiin juuri niin kuin pitääkin ja hypeä riittää. Kaikki ovat kuitenkin vasta alussa. Kukaan heistä ei ole vielä julkaissut ensimmäistä albumiaan. Pelottaako tulevaisuus?

– Ei sitä voi miettiä. Kun on pakko tehdä niin on pakko tehdä, Elias sanoo.

– Tulen taistelemaan tämän loppuun asti ja siksi tämä onkin niin tunteikasta ja stressaavaa.

– Mä taas kelaan olevani ihan sairaan alussa kaikessa mitä teen. Mua ahdistaa, että homma on lähdössä liikkeelle, Vesta jatkaa.

– Pelottaa ja stressaa. Jos tämä on nyt tällaista, niin kuinka raskaaksi myrsky vielä voi yltyä?

Tuomas seuraa keskustelua ja lisää:

– Me ollaan tehty tätä hommaa indiesti jo niin pitkään, että vaikka onkin aina ollut kunnianhimoinen ote ja haaveet olleet villejä, niin ei enää osaa haaveilla mistään konkreettisesti. Osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on ja pyrkii vain keskittymään tähän hetkeen.

– Eniten paineet liittyy varmaan omaan tuotteliaisuuteen, Heikki lisää.

– On hullua, että tää kaikki tapahtuu just nyt meille kaikille, Elias sanoo.

– Kun näistä asioista ei aktiivisesti keskustella. Ei me olla mikään 20-luvun taidejengi pohtimassa, mitä seuraavaksi. Kaikki tapahtuu spontaanisti. Kaikkien jengit nokittelee toisiaan positiivisesti.

– Ei silti ole tarvetta näyttää jengille, että täältä tullaan, Vesta sanoo.

– Me ollaan kaikki samalla puolella.

Kauriinmetsästäjien Huudan-EP ja Vestan Ota varovasti -single julkaistiin joulukuussa 2017. Elias Gould julkaisee uutta musiikkia keväällä 2018.