Teppo Vapaus: Uteliaisuus kyynisyyden voittavana filosofiana

Nälkä
Nro 1/2017
6.4.2017

Teksti:
Teppo Vapaus

Kuvat:
Kaisa Sojakka

Jaa artikkeli

Nälkä-lehden siemen on parin vuoden takaisessa tilanteessa, jossa ehdotin Olavi Uusivirralle kirjoittavani hänestä pokkarin. Olavi totesi, että ei tehdä kirjaa, mutta perustetaan Suosikki uudestaan. ”Paljonkohan maksaisi ostaa Suosikin tuotemerkki? Sinähän olisit hyvä päätoimittaja!” Olavi ehdotti.

Puolisen vuotta sitten tutkin Stupido Recordsin toimistolla cd-levyjä, jotka lojuivat pahvilaatikoissa huoneen nurkassa. ”Ne ovat Matkiksen levyjä”, Stupidon pomo Joose Berglund sanoi.

Markku ”Matkis” Halme on edesmennyt, rakastettu musiikkijournalisti ja näyttelijä, joka kirjoitti Rumbaan lähes 20 vuoden ajan lehden perustamisesta lähtien. Matkis tunnettiin sydämellisenä ihmisenä, joka ei pahemmin panostanut ura-ajatteluun, mutta kirjoitti aina intohimoisesti, sydänverellä.

Löysin Matkiksen levyjen joukosta Olavi Uusivirran Preeria-albumin, joka lukeutuu suosikkiplattoihini. Kolhuista päätellen se oli ollut kovassa käytössä myös Matkiksella.

Lähetin Olaville viestin ja kerroin, että Matkiksen Preeria jatkaa nyt pyörimistään autostereoissani. Olavi vastasi: ”Onpa outoa. Ajattelin nimittäin just Matkista. Heräsin kolmelta yöllä uneen, jossa oli jonkun aikaa sitten suljetun levykaupan synttärit ja cd-sinkkuja ilmaiseksi jaossa. Kirjoitin unen ylös ja se alkoi muotoutua biisin tekstiksi. Tekstiin päätyi kuolleista herännyt Matkis soittamassa levyjä levykaupan bileiden jatkoilla.”

Tuolla hetkellä ymmärsin, että minun on tehtävä Olavin ilmoille heittämä ”Suosikki”– musiikkilehti, joka oli pyörinyt ajatuksena mielessäni jo pitkään. En toki ole mikään Jyrki Hämäläinen, Suosikin legendaarinen päätoimittaja, joten en tulisi mahduttamaan Elvistä mukaan jokaiseen numeroomme. Pitäisi keksiä oma Elvis.

Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, että lehden nimen on oltava Nälkä. Soitin parhaille tuntemilleni valokuvaajille ja kirjoittajille, joiden ajattelin olevan Matkiksen kaltaisia – sellaisia, jotka kirjoittavat sydämestään ja valokuvaavat, koska rakastavat sitä. Sellaisia, joita elämän tarkoitus kiinnostaa.

Pian parikymmentä Matkista kokoontui pääkallopaikkanani pitämään bunkkeriin Helsingin Merihaassa. Kävimme pitkiä keskusteluja siitä, miksi, mitä ja miten haluaisimme tehdä ja kuinka käsittelisimme juttujemme kohteita – niitä kiinnostaviksi kokemiamme artisteja, joiden viestin ja persoonallisuuden haluaisimme välittää Teille.

Meitä yhdisti halu ellei jopa pakottava tarve, kutsuttakoon sitä intohimoksi, luoda jotain omaa ja uutta ilman kompromisseja. Valokuvata kaikki kohteemme itse. Kirjoittaa siten, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä, miettimättä niinkään sitä, mitkä ovat musiikkilehdille aikain saatossa syntyneet standardit, rutiinit ja kirjoittamattomat säännöt.

Emme suinkaan ajattele, että keksimme pyörän uudestaan. Me maalaamme vanhan Jopon uusilla, kirkkailla väreillä. Haluamme vaalia suomalaisen kirjoitetun musiikkijournalismin arvokasta perinnettä ja tuoda sen tähän päivään. Kiitämme ja kunnioitamme kaikkia muita, jotka ovat kirjoittaneet ja yhä kirjoittavat musiikista. Me olemme uusi vaihtoehto.

Me uskomme leikkimielisyyteen ja kokeiluihin reittinä uusiin oivalluksiin. Me uskomme uteliaisuuteen kyynisyyden voittavana filosofiana. Me uskomme taiteen merkityksellisyyteen arjen ylittävänä elämyksenä.

Lämpimästi tervetuloa mukaan matkaamme, rakas Lukija.