Draama-Helmin kummallisuus tekee yleisön onnelliseksi – ”Jos hymyilen nyt, voiko tilanne laueta?”

Nälkä
Nro 1/2017
6.4.2017

Teksti:
Joonas Sojakka

Kuvat:
Anni Porrasmäki

Lukuaika:
3 min

Kello on 22.56. Väki pakkautuu punamustan kellarin tanssilattialle. Paikka on täynnä baaritiskille asti.

Draama-Helmi sujahtaa jostain lavalle valkoisessa, pitkässä paidassa ja asettaa läppärin valmiiksi. Hän hymyilee ja vilkaisee otsatukan alta miksauspöydälle.

– Mä oon vähän ajoissa.

Hän asettaa aurinkolasit nenälle. Äänet liukuvat sisään, hidastettua mölinää ja kilinää. Se on oudon baarin äänimaisemaa, jossa joku soittaa kahta sointua sähköpianolla. Huojumme Ginirynnäkön tahtiin vieri vieressä. Hän pitää mikrofonia molemmissa käsissään ja heiluttaa päätään hieman puolelta toiselle. Dokausanthem à la Draama-Helmi loppuu, ja hurraamme.

– Kiitos, mä olen siis Draama-Helmi.

Tunnemme hänen kappaleet ennalta. Tiedämme, ettei ole niin väliä ovatko lainit yhtä pitkiä tai ovatko riimit puhtaita. Hymyilemme, heilumme ja poljemme jalkojamme hitaan, elektronisen, basari-virveli-lasinsärkymis-biitin tahtiin. Lyriikoissa lemmikkikoira saa maksaa kaikista tuskista. Me katsomme ja kuuntelemme. Kummallisuus tekee meidät onnellisiksi.

Hän ottaa aurinkolasit pois ja nauraa. Biitti hiljenee ja mekin nauramme. Mitä sitten, jos vihaa koiraa?

– Toka levy on valmis. Luojan kiitos.

Draama-Helmin biitit ovat kahdenlaisia.

Vanhat rahisevat samplet yhdistettyinä konerumpusaundeihin vievät vuosikymmenten taa. Jos 90-luvun rap olisi tullut Suomeen viime vuosisadan alkupuolella, se kuulostaisi tältä.

Toista päätä edustaa synteettisistä äänistä muodostuva äänimaailma, joka ei edes pyri luomaan tasaista, pumppaavaa sykettä. Se on musiikkia, jossa haluaa vain lipua pulpahtelevien ja helmeilevien äänien vietävänä.

Seuraava biitti lähtee. Draama-Helmi katsoo lattiaan ja heiluttaa päätään. Me seuraamme ja olemme hetken samassa liikkeessä. Baunssaaminen muistuttaa tällä keikalla erään hevilegendan muuveja, hyvin hillittyä.

Muutama kuukausi sitten animoidun musiikkivideon kera julkaistu Kampurajalka yhdistää 30-luvun jousisamplea nilkkaavaan basaribiittiin. Maailma muuttuu mustavalkoiseksi ja pystyn miltei näkemään Ansa Ikosen joraamassa tanssilattian keskellä.

Lepakkomiehen hikisen kellarin kosteus tiivistyy otsille. Kuulemme tunnustuksia, joille nauramme hyväksyvästi. Olemme täällä aitouden vuoksi. Haluamme kuulla omat hupsut viha-ajatuksemme, haluamme pudottaa naamiomme.

– Paperilta, kun en luota, että muistan.

Draama-Helmi on valkoisessa paidassaan outo profeetta, joka kertoo meille meistä, etenkin raapiessaan päätään kappaleiden väleissä. Hän kertoo, kuinka haluamme tökkiä kaduilla hitaasti käveleviä ihmisiä kyynärpäillä kylkiin. Aggressio niin pienestä asiasta. Allekirjoitamme sen naurulla, hän ja me.

Voisiko Paperi T nauraa näin omille laineilleen?

– Nyt ei pidä nauraa, Draama-Helmi sanoo.

Vahva tunnelma valtaa meidät kokonaan. Hän juo punaviiniä tuopista. Hän räppää keskittyen kulmat kurtussa. Hän sekoaa sanoissa, mutta jatkaa heti. Kukaan ei naura vaan kuuntelee. Olemme Draama-Helmin maailmassa, hiljaa, keskittyneinä kuuntelemassa, mitä hän sanoo.

– Menin vähän liian sisään siihen.

Keikan viimeisessä, aiemmin levyttämättömässä kappaleessa Draama-Helmi esittää meille kysymyksen: ”Jos hymyilen nyt, voiko tilanne laueta?”

Siihen tilanne on lauennut aiemmin. Hän ei naura. Kukaan ei naura.

Draama-Helmi esiintyy Tavastialla Nälkä-julkkaribileissä keskiviikkona 19.4.2017 klo 20-01. Osta liput nyt. Uusi levy Draama-Helmi ihmisten ilmoilla on painossa. Se julkaistaan vinyylinä ja digitaalisesti toukokuussa.