Teemu Bergman kirjoittaa lauluja rahattoman ja päähänpotkitun näkökulmasta

Pää Kii, Juice Normaali, Pizzanaama, The Heartburns, Kakka-hätä 77, Nazi Death Camp, Vaasankatu SS. Siinä joitain lauluntekijä Teemu Bergmanin lukuisista yhtyeistä, joiden nimissä hän on ansainnut kannuksensa muusikkona. Teemu on tuikitavallinen punkkari, ja siksi myös uskottava sorrettujen äänitorvi, joka nostettiin vasten tahtoaan jalustalle, kun Pää Kiin esikoisalbumi Pää Kii (2012) resonoi yllättäen suuressa yleisössä. Otimme Teemun hetkeksi tarkkailuun ja pyysimme alati aktiivista muusikkoa puhumaan omista sanoituksistaan.

Nälkä
Nro 1/2017
6.4.2017

Teksti:
Joonas Sojakka

Kuvat:
Kaisa Sojakka

Jaa artikkeli

Teemu Bergmanin sanoituksia on helppo kuvata kantaaottaviksi ja yhteiskunnallisiksi. Hän on heikkojen, vähempiosaisten asialla, jotka ovat sosiaalisen hierarkian pohjalla. Punk on hänen työkalunsa maailman muuttamiseen. Hän vääntää tätä työkalua niin, että laulamme mukana tai kiroamme hänen nimeään Kaksplussan keskustelupalstoilla. Hän on punkkari, ja sellaista punk on.

Bergmanin lyriikassa on perinteisen punk-estetiikan lisäksi jotain erityistä. Kappaleiden vyöryvää kritiikkiä ja provokaatiota on mahdotonta vastustaa, rytmi ja kieli soljuvat niin vaivattomasti. Kuuntelija saa kaiken kerralla: likaiset yksityiskohdat, häpeilemättömät iskulauseet ja vahvat mielipiteet.

Paras tapa kuulla Teemu Bergmanin sanoituksista, niiden taustoista, syistä ja seurauksista on siis tietysti myös pesemätön, vailla häpeää ja laimentamaton. Parasta lukea se hänen sanoin.

”Punk-sanotuksissa on se hyvä puoli, että voi olla finninaamanen meininki riippumatta siitä, minkä ikäinen on.”

Tapaamme pienessä, yhden huoneen ravintolassa Helsingin lähiössä. Bergman tilaa pizzan, asettaa Walkman-kasettisoittimensa pöydälle ja istuu alas.

– Mulla oli kaikkia todella vammasia punkbändejä joskus 90-luvun alussa. Vaikka muistaiskin, niin ei tohtis muistella. Mutta ensimmäiset sellaset biisit, jotka muistan, on nää, mitä Kakkis levytti paljon myöhemmin. Varmaan Kapitalismi haisee ja Systeemi ei toimi. Noi nimet kertoo, että kuinka älyllisellä linjalla liikutaan. Tavallaan ollaan vitun kantaaottavia, mutta toisaalta kieli poskessa. Sellasta hyvin esiteini-ikäistä, finninaamaista meininkiä. Mun mielestä punk-sanotuksissa on tosi hyvä puoli se, että voi olla finninaamanen riippumatta siitä, minkä ikäinen on. Itelläkin iho kukkii vielä kakskytä vuotta myöhemmin.

Teemulla on yllään keltamustaraitainen Lama-huppari, siniset, lahkeista taitellut farkut ja mustat kangaskengät.

”Ei ole hauskaa, että kuulostaa kuin joku pitäis sulle luentoa, kun se laulaa sulle punkrokkia.”

– Ite diggaan tosi paljon kasikaks suomihooseesta. Kaaos, Cadgers, Stalin ja Riistettyjen Laki ja järjestys -ep. Ollaan saatanan kriittisiä ja sanotaan, että kaikki on paskaa. Mutta sitten, jos niiltä kysytään, että mitä oikein pitäis tehdä, ei oo mitään vastauksia. Jotkut punkbändit, niinku ensimmäinen anarkopunkbändi ja todella vakavasti otettava poliittinen bändi, Crass, ja bändit, jotka tuli Englannista sen jälkeen, koko anarkopunkskene… Ei sellasia sanotuksia jaksa nykypäivänä enää kuunnella. Samaa paskaa on Bad Religion. Ne kuulostaa siltä kuin kävis yliopiston luennolla. Ei ymmärrä ees puolia niiden sanoista. Ei se ole hauskaa, että kuulostaa kuin joku pitäis sulle luentoa, kun se laulaa sulle punkrokkia.

Teemu katsoo alaviistoon. Musta pipo on asettunut takaraivolle, vasemmalle puolelle siten, että vasen korva näkyy. Hänen otsallaan on kolme ja puoli poikittaista ryppyä, jotka kurtistuvat kulmakarvojen noustessa. Hänellä on siniset silmät.

– Meillä oli aikanaan semmonen bändi ku Kytänsoittajat. Töölössä oli sellanen tapaus, että sinne piti perustaa narkomaanien asuntola. Kaikki vähän paremmilla alueilla asuvat on aina sitä mieltä, että joo, kyllä pitää joku asuntola perustaa, mutta ei tänne. On ihan sama, että onko se vammasia, narkomaaneja vai mielenterveysongelmaisia, niin aina tämä sama juttu. Ajatellaan, että kiinteistöjen hinnat laskee. Ei sellaisia ihmisiä tänne meidän keskelle! Tuolla, missä mä asun, ei oo ketään ikinä haitannut, että Diakkari on siellä. Me kirjoitettiin sitten Kytänsoittajien kanssa biisi Töölö palaa ja kuolee, mikä on mun mielestä tosi hyvä sanotus. Se ärsytti monia töölöläisiä ja siitä sai lukea netistä paljon negatiivista palautetta. Että mikä vitun hörhöjen puolestapuhuja tää jätkä on? Sitten ku lehdessä oli juttu siitä biisistä ja asiasta, niin tietenki siinä kommentoitiin mun ulkonäköä. Että kyllähän sen nyt näkee, että toi jätkä varmaan itekki asuu jossain sellasessa asuntolassa. Se biisi osui sinne minne piti osuakin.

Teemun vasemmassa silmäkulmassa on nuppineulan pään kokoinen, pyöreä arpi, kuten myös vasemmalla puolella nenää. Oikealla puolella nenää on pyöreä, hopean värinen koru. Vasemmassa korvassa on kaksi reikää, mutta ei koruja.

”Jos ei puhu englantia äidinkielenään, niin perusteltua on ainoastaan vetää yhtä huonosti kuin japanilaiset punkbändit tai yhtä huonosti kuin Hurriganes.”

– Meidän vanhan bändin The Heartburnsin kanssa tehtiin aluksi englanniksi sanotuksia. Aina ne biisit kerto jostain, että mä vedän oodeet ja haluun tappaa itteni. Ja kuitenkaan ei ikinä tee mitään. Se oli näköjään loputon runsaudensarvi, mistä sai aina sitä samaa vitun paskaa. Niitä tuntui lopulta tympeeltä laulaa. Että jaaha, sitä ollaan oltu vähän myöhään teiniangstissa. Muutenkin koko englanniksi laulaminen on mun mielestä vähän pointitonta. Jos ei puhu englantia äidinkielenään, niin mun mielestä perusteltua on ainoastaan vetää yhtä huonosti kuin japanilaiset punkbändit tai yhtä huonosti kuin Hurriganes. Se, että suomalaiset punkbändit laulaa rallienglantia ei mene läpi kuin ehkä jossain päin Suomea ja varmaan Saksassa.

– Aika monet suomipunkbändit teki englanniksi 70-luvun lopussa. Widowsin Fun?-älpeen b-puoli oli kokonaan Tavastialla nauhotettu keikka. Sen vika biisi oli coveri Anarchy in the U.K.:sta, ja kaikki välispiikit tuli englanniksi. Kyllähän se oli aika noloa. Mä veikkaan, että se oli vittuilua tonne Widowsin suuntaan, kun Lama teki sen biisin Anarkomarko, missä ne sano, että: ”Suurin osa suomalaisista osaa varmaan suomea, ei sitä silloin kannata sanakirjaa selata. Ja kyllä Suomen lippu palaa paremmin kuin Englannin, ja suomalaisen juntin nyrkki heiluu herkemmin.”

Pizza tuodaan pöytään.

– Ai kiitos!

Teemu ottaa haarukan vasempaan käteensä ja veitsen oikeaan ja alkaa leikata pizzaa.

”On paljon parempi, että sanot nimeltä, jos haluat jonkun kuin että laulat jotain death to disco -tyyppistä ympäripyöreetä paskaa.”

– Olishan se helppoa lähtee semmoselle GG Allin -linjalle, että olis itseisarvo hakea shokkireaktiota. Mutta eihän esimerkiks Töölö palaa ja kuolee -biisissä haeta mitään shokkiarvoa. Siinä vaan puhutaan sellaisesta asiasta, että narkkareilla on oikeus asua jossakin. Se on mun mielestä hyvin humaani ajatus. En mä näkisi GG Allinia tekemässä sanotuksia kenenkään oikeuksien puolesta. Ehkä se ärsyttää jotain, että sanoo mielipiteensä suoraan niin kuin mä, eikä mitään ympäripyöreetä mutinaa tai jotain maailmaa syleilevää paskaa. Noilla Killed by Death -kokoelmilla, joilla on vanhaa jenkkipunkkia, on aika hyviä juttuja. Esimerkiksi semmonen bändi ku The Accident on aikanaan laulanut Kill the Bee Gees, ja The Maggots Let’s get Tammy Wynette. The Rottersilla oli semmonen biisi ku Sit on my Face Stevie Nicks. On paljon parempi, että sanot nimeltä, jos haluat jonkun kuin että laulat jotain death to disco -tyyppistä, ympäripyöreetä latteeta paskaa punkbiisissä. Mutta toihan on enemmän nykyään räppiporukoissa käytössä, että tehään dissausbiisejä.

– Kakkiksen ekasta ep:stä lähtien on tullu omissa sanotuksissa aina ihan nimeltä haukuttua esimerkiks kokoomusta ja perussuomalaisia. Esimerkiks Ees jotain positiivist, mikä on – pitääks sitä nyt ääneen vielä sanoa – ironinen. Sehän on ihan päiviräsäset ja perussuomalaiset mielessä kirjotettu kappale. Mitä Päivi Räsänen sanois homoille, jos se uskaltais kerranki sanoo, mitä se oikeesti ajattelee? Mutta tietenkää tällasta ei pitäs missään haastattelussa sanoa, koska tyhmintä ikinä on selitellä.

Teemu syö Julia-pizzaa, jossa on täytteinä katkarapu, sinihomejuusto, kinkku, salami ja herkkusieni. Hän leikkaa siitä viiden neliösentin, suorakaiteen muotoisen palan kerrallaan. Hän puolittaa tämän palan ja laittaa sen sormillaan suuhun.

– Mä kuuntelen paljon räppiä. Ihailen sitä, miten ne voi muistaa niin paljon sanoja. Niiden sanoissa on pakko olla jotain järkeä, koska jos ei olisi, niitä olis vielä viis kertaa vaikeempi muistaa. Monet on sanonu mulle, että tee Teemu räppibiisi. Mä oon joskus miettinytkin sitä, mutta kun en mä meinaa muistaa edes mun omia neljän rivin sanotuksia, niin miten vitussa mä muistaisin, että miten joku räppibiisi menee. Varsinkin, kun on aika jurrissa yleensä tullu esiinnyttyä. Ja faijal on alzheimeri, niin mä voin aina vedota siihen, että niin on varmaan mullakin.

Hän tarttuu puolen litran lasituoppiin koko kädellään ja kaikilla sormillaan. Sormet ovat toisistaan erillään, mutta kaikki pitelevät lasia. Hän kaataa siitä vettä suuhunsa ja nielaisee.

– Joskus 15-vuotiaana kirjottelin kaiken maailman eläinkokeiden vastasia sanotuksia. Sillon mietti aina, että mitä isommat tekee. Ajatteli, että jos tekee samaa, niin sut hyväksytään porukkaan. Sillon on varmaan tullu tehtyä biisejä kaikista niistä aiheista, mistä oletetaanki, että sä teet: turkistarhauksen vastasia ja eläinkokeiden vastasia, koko se vitun kliseiden… Me varmaan katottiin meidän biisilistoja, että minkälaisia biisejä meillä on? Onks meillä nyt joku näistä perustopiceista käsittelemättä, mistä pitää ehdottomasti tehä biisi? Toi johtaa vaan siihen, että niissä biiseissä ei ole mitään omaa kenelläkään.

Kädet lepäävät pöydällä peräkkäin hänen edessään. Oikea käsi koskettaa kasvoja etusormi nenällä ja peukalo leuan alla.

– En mä ajattele enää, että mun tarvis kenellekään mitään opettaa tai ketään sivistää. Se tuntuu ihan järjettömältä ajatukselta. Oon aika pitkään tehny sanotuksia, jotka on poliittisia siinä mielessä, että ne kertoo minkälaista on olla tällänen rahaton, päähänpotkitun asemassa oleva tyyppi. Ehkä joku kuuntelija voi samastua siihen ja tajuta, että okei, mä en oo yksin tän ajatuksen kanssa tai tän olon kanssa. Ei sellasta jeesustelua tuu harrastettua. Tai toivottavasti ei.

– Mulla on paljon kuolleista kavereista kertovia biisejä. Entisestä tyttöystävästä kertova biisi, joka tappo ittensä. Monet ajattelee, että ne on kauniita biisejä, mutta ei ne mun mielestä oo kauniita. Ne kertoo kauheista asioista. Mutta ilmeisesti se, että sä laulat kuolemasta, kärsimyksestä ja synkkyydestä on suomalaisten mielestä myös kaunista, koska täällä on pitkä historia siinä hommassa. Ainahan niistä on laulettu. Ei se oo mikään punkin keksintö. Kaikki ne, mitä meidän isovanhemmat kuunteli – onks ne nyt tangoja vai mitä vittuu – ne on ihan samaa aihepiiriä. Mun mielestä on saatanan säälittävää, että niistä kavereista kirjottelee biisejä sillon, kun ne on kuollu. Niistähän pitäisi kirjottaa sillon, kun ne vielä elää, että nekin sais kuulla ne. Kun en usko mihinkään vanhaan mieheen taivaassa, niin en mä voi myöskään uskoo siihen, että kaverit jotenki kuulee biisit sen jälkeen, kun ne on kuollu.

– No, se on semmosta ruumiinnussintaa. Silleenhän ne kaikki turhat julkkiksetki aina pääsee esille, että puhutaan julkisuudessa jostain vitun koulukiusaamisesta, masennuksesta tai syömishäiriöstä. Eiköhän jokaisella oo ollu ainakin joku niistä. Ja jokainen tuntee jonkun, joka kuoli.

Teemu kääntää pizzan viimeisen neljänneksen kaksin kerroin ja syö sen käsin.

– Mä teen biisin aina ennen sanotusta. Mä olisin aika tyytyväinen, jos niihin ei tarttis tehä ollenkaan sanotuksia. Mutta kun mulla kerta on joku tapa saada omaa näkemystä kuuluviin ja voin vielä tehä sen tarttuvan poppirallatuksen muodossa ja saada kaikki idiootitkin laulamaan mukana, niin epäilemättä niin kannattaa tehdä. Mun biisithän on sellasia melodisia popkappaleita. Punkki tulee niihin varmaan siitä, että ne soitetaan räkäsesti ja huonosti ja nauhotetaan halvalla ja nopeesti. Kun ei oo varaa tehä sen paremmin, niin musasta tulee aina vähän punkin kuulosta, halusi niin tai ei. Kyvyt ja resurssit on rajalliset.

– Jos ei tarvis tehä sanotuksia, niin biisejä tulis helvetisti enemmän. Pitäis kehittää aikakone ja palata 50-luvulle, niin vois tehä joka päivä kasetillisen bepoppaluulaa, se ois helpompaa. Mutta sit, kun Remu kirjottaa bepoppaluulaa, niin se on ihan taidetta. Se on mun mielestä parasta runoutta, mitä maailmassa on.

Teemu nousee pöydästä ja palauttaa lasin, tyhjän valkoisen lautasen, valkoisen servetin, haarukan ja veitsen tiskille ja kiittää ruuasta.

Juice Normaalin 7” single Vuosi ’18 julkaistiin maaliskuun lopussa.